Tämä teksti on saatavilla ainoastaan näillä kielillä: English.
Tämä teksti on saatavilla ainoastaan näillä kielillä: English.
Kohtsillään (eli lokakuun lopussa) julkaistava Microsoftin MDOP 2009 R2 paketti sisältää päivitetyn SP1 version App-V sovellusvirtualisoinnin 4.5 versiosta.
Vaikka suuremmat uudistukset, kuten x64 tuki, ovat tulossa vasta 4.6 versioon, jonka tämänhetkinen julkaisuaikataulu on H1/2010, uusi päivitetty 4.5 versio tuo muassaan muutaman uudenkin asian normaalien konepellin alaisten korjausten lisäksi:
Lisäksi muutamia Windows 7 sukupolven teknologioita (kuten BranchCache ja BitLocker ToGo) ovat SP1 version myötä virallisesti tuettuja App-V pakettien kanssa käytettyinä.
Tuosta AppLockeristä on todettava sivuhuomiona että kyseessähän on siis jo Windows XP ajoista tutusta Software Restriction Policyistä, tosin päivitetyssä muodossa. Se mitä spesifistä integraatiota tämän osalta nyt SP1:ssä tapahtuu on se, että AppLocker prosesseilla on vastedes pääsy App-V:n virtuaaliasemalle, mahdollistaen sääntöjen luomisen myös App-V paketeissa oleville binääreille.
Xenocode, yksi uudemmista pelaajista sovellusvirtualisointikentällä lähetteli markkinointimailia kun olin erehtynyt heidänkin sivuillaan joskus rekisteröimään trialin tms.
Mailin ydin oli uusi palvelu (/teknologia/webbisivusto) nimeltään Spoon eli lusikka, jonka avulla virtualisoidut sovellukset (heidän virtualisointienginellään, luonnollisesti) saadaan hostattuna palveluna tarjottua netistä. Homma perustuu johonkin järjestelmän omaan asennettavaan pluginiin, jonka pitäisi mm. kiihdyttään sovelluksen käynnistysnopeus jopa 5-10 kertaiseksi verrattuna tavalliseen HTTP downloadiin.
Xenocodella on myös demo-saitti, spoon.net, jonka kautta kuka tahansa voi kokeilla joukkoa ilmaisia sovellusta. Hieman vain epäilyttää onko heillä oikeasti oikeus uudelleenjaella osaa noista sovelluksista, vieläpä uudelleenpaketoituina. Monen softavalmistajan lisenssiehdot kun on varsin tiukkoja ko. seikan suhteen.. ja tästä johtuen omallakaan ilmaisten virtuaalisten sovellusten sivustolla ei ole Adobe Readereitä ym. tuotteita.
Muuten, käyttääkö kukaan tässä maassa Xenocoden sovellusvirtualisointia? Ei ole tullut vielä käytännön tasolla törmättyä live-installaatioon..
Nyt ne saapuivat, nimittäin postilla kolme paksua (yli 600 sivua per) kirjaa jotka lasketaan ohjelmointialalla perusteoksiksi; Donald E. Knuthin jo 60 -luvulta asti työstämät (ja edelleen kesken oleva sarja!) Art of Computer Programming teokset; spesifisesti Volume 1 (Fundamental Algorithms), Volume 2 (Seminumerical Algorithms)
ja Volume 3 (Sorting and Searching)
.
Hassusti Amazonin tilauksenseuranta estimoi toimitusajaksi lokakuun puoliväliä (eli noin kuukautta tilauspäivästä), koska valitsin hitaimman (ts. halvimman) mahdollisen toimitustavan, mutta miellyttävä yllätys oli kyllä että loppujenlopuksi meni vain pari viikkoa perilletuloon. Eihän Suomi nyt sentään mikään etelä- tai itä-Euroopan maan ole jossa posti voi viipyillä laiskan postivirkailijan nurkissa vaikka kuinka kauan ennen eteenpäin siirtymistä..
Jokatapauksessa, kirjat on nyt perillä ja ainoa ongelma onkin että mistä aika ko. teosten läpikahlaamiseen! Onneksi kirjojen sisältö on sellainen, että niitä voi lukea paloittain ja soveltaen, kun kyseessä ei ole “jatkuvajuoninen” IT kirja kuten monet tiettyyn tuotteeseen tai teknologiaan keskittyneet kirjat ovat. Jollain tavalla myöskin Knuthin kirjoitustyyli miellyttää ts. teksti on juohevaa luettavaa, helpottanee näinkin (mahdollisesti) kompleksisen kokonaisuuden sisäistämistä.
Tämä teksti on saatavilla ainoastaan näillä kielillä: English.
Virtuaalinen postikusti kolautti sähköpostilootaan juuri späm, öh, markkinointipostia Citrixiltä. Erikoista sinänsä, koska en muista tilanneeni heiltä mitään missään vaiheessa, mutta ehkä joku rasti on paennut katsetta vieraillessani Citrixin sivuilla joskus taannoin..
Asia joka kuitenkin kiinnitti huomiota ko. mailissa oli se, että sen otsikkona oli “5 Features VMware Can’t Deliver”, eli viisi asiaa joita VMware ei pysty tarjoamaan [suhteessa Citrixin ratkaisuun]:
* 10X lower bandwidth requirement for LAN or WAN
* Unmatched user experience on any device
* Unique performance monitoring of desktops
* Scalable, single image management
* Lowest TCO with both hosted and streamed desktops
Nuo viisi asiaa mainitaan em. otsikkotasolla mailissa mutta varsinaisen sisällöllisen pihvin lukeakseen pitäisi ladata dokumentti nimeltään “VDI Comparison Kit“, jossa ko. viisi kohtaa avataan tarkemmin.
Sinänsä ottamatta kantaa väitteiden totuudenmukaisuuteen, erityisesti (vielä) lukematta vertailudokumenttia, olisi kuitenkin mielenkiintoista jos Citrix rohkenisi julkaisemaan vertailun siten että se kattaisi myös muut kilpailijat kuin VMwaren View, kuten esimerkiksi Questin vWorkspace. Voisi käydä nimittäin niin että osa em. väitteistä ei enää pitäisikään paikkansa Citrixin hyväksi, [TCO] hinta-argumentti nyt ensimmäisenä helppona esimerkkinä..
Komentorivipohjaisesta App-V pakettien editointiin ja luontiin tarkoitetusta SFT Encoder -tuotteesta on julkaistu uusi 1.1 versio.
Uusi versio tuo mukanaan joukon uusia prosessointidirektiivejä käytettäessä Processing Template -ominaisuutta sekä muutaman uuden komentorivipohjaisen option, normaalien bugikorjausten lisäksi.
Asennukseen on sisällytetty myös aiemmin erillinen Batch Processing -käyttöliittymä, jolla usean paketin massaprosessointi (esim. palvelinmigraation, Windows 7 käyttöönoton ym. muutosten ollessa tarpeen kaikkien pakettien osalta) voidaan kätevästi automatisoida.
Nyt SFT Encoderista on myös saatavana trial -versio, jolla täyden version ominaisuuksia voidaan testata. Ilmainen Express -versio on myös edelleen ladattavissa yksinkertaisten App-V pakettien tekoon.
Sekä vWorkspacen dokumentaatiossa että yli vuoden vanhassa blogiartikkelissa kerrotaan tapa, jolla asiakasohjelmistolle voidaan tuoda automaagisesti farmiasetukset käyttäen joko automaattista nimen perusteella hakua tai rekisteriin määriteltävää “override” arvoa, AutoConnectURL.
Pienoisena ongelmana tässä automaattisessa haussa on se, että kaikki esimerkit on annettu tavalla jossa käytetään HTTP(S) protokollaa. Joskin tämä on todennäköisesti se yleismaailmallisesti käytetyin tapa, tuli tässä erästä PoC:ta rakentaessa vastaan tarve saada farmiasetukset valumaan automaattisesti työasemille ilman että käytettävissä olisi webbipalvelinta johon config.xml tiedosto sijoitetaan. Asetuksethan on nimittäin käyttäjä(tunnus)kohtaisia joten ei riittänyt että ne adminina olisi asiakasohjelmiston asennuksen yhteydessä sinne sisään lyöty.
Muistin että asiakasohjelmiston GUI käyttöliitymässä (AppPortal) on mahdollisuus suorittaa manuaalinen asetusten lataus myös tiedostopolusta, mutta jostain syystä tätä tapaa ei ole dokumentoitu missään tuon rekisteriarvon osalta kun kaikki esimerkit viittasivat vain HTTP(S) polkuihin..
Pienellä testaamisella homma kuitenkin selvisi ja mikäli jollakin muulle on tarve on ladata config.xml tiedosto esim. verkkojaosta, onnistuu se seuraavalla syntaksilla:
Windows Registry Editor Version 5.00
[HKEY_LOCAL_MACHINE\SOFTWARE\Provision Networks\Provision-IT Client]
“AutoConnectURL”=”file://\\\\palvelin\\jako\\”
Huomioi että kun kyseessä on rekisterieditorin exportti, on nuo takakenot tuossa tuplana. Normaalina tekstinä ylläoleva on yhtä kuin file://\\palvelin\jako\.
Mikäli olet kiinnostunut tietämään miten uusi VDI toiminnallisuus on toteutettu Windows Server 2008 R2 versiossa, Michel Roth (Terminal Services MVP) on julkaissut varsin kattavan selostuksen aiheesta BrianMadden.com:n blogissaan.
Lyhykäisyydessään (mikäli asiaa voi kovin lyhyesti esittää!) homma toimii siten, että tarvitaan neljä komponenttia/roolia VDI toteutuksen tekemiseen:
Näistä Remote Desktop Virtualization Host on Microsoftin Hyper-V R2 toteutukseen nojaava uusi palvelinrooli VDI työpöytien hostaamiseen. Virtualization Hostia voidaan ajaa joko pooli -tyyppisenä tai siten, että jokaiselle käyttäjälle dedikoidaan oma privaatti virtuaalikone.
Remote Desktop Session Host komponentti on sitten uusi nimi vanhalle tutulle Terminal Services -roolille, tosin R2:ssa laajennettuna siten että normaalin terminaalipalvelintyyppisen käytön sijasta valittu Windows Server kone voi toimia eräänlaisena uudelleenohjaustoimintona VDI työpöydille ts. asiakasohjelma ottaa ensin yhteyttä Session Host koneeseen jonka jälkeen se saa sitä kautta tiedon mihin varsinaiseen osoitteeseen pitää yhdistää. Monissa muissa VDI toteutuksissahan tämä tieto tulee suoraan broker -toiminnolta, mutta tässä tapauksessa ei taaksepäinyhteensopivuussyistä.
Remote Desktop Web Access on pakollinen toiminto R2 VDI toteutuksessa siihen, että asiakasohjelmistot saavat tiedon siitä mitä on julkaistu. Web Access sitten puolestaan taustalla juttelee connection brokerin kanssa siitä mitä asiakasohjelmistolle näytetään, Windows 7 asiakkaissa suoraan päätelaitteella (RSS tyyppisen feedin kautta) mutta kaikilla muilla versioilla web-käyttöliittymässä.
Viimeisimpänä sitten Remote Desktop Connection Broker palvelu, joka hoitaa niin sessioiden ohjaamisen esim. disconnect tilanteessa takaisin oikeaan paikkaan mutta myös yhtälailla kuormantasaukseen perinteisemmän Terminal Services (ehm, Remote Desktop Services) käytön kanssa.
Eli kaikenkaikkiaan voi sanoa, että ihan yksinkertaisesta setupista ei ole kyse ja paras käyttökokemus (luonnollisesti) saadaan Windows 7 asiakasohjelmiston kanssa mutta ratkaisu on toki käytettävissä vanhempienkin versioiden kanssa. Siinä kohti sitten missä hallinta ym. ominaisuudet tästä R2:n mukana tulevasta ratkaisusta loppuvat (esim. laajemmassa enterprise -käytössä), tulevat kuvaan mukaan kumppanien VDI ratkaisut.
Pikaisena muistutuksena niille, jotka mahdollisesti tilaavat syötteitä vanhan saitin perusteella (http://www.virtualisointi.fi/SyndicationService.asmx/GetAtom ja …/GetRss):
Vaikka vanhat osoitteet on käännetty menemään tämänhetkiseen feediosoitteeseen, kannattaa osoitteet kuitenkin päivittää vastaamaan uusia URLeja: